Sika

Sika on siisti ja sosiaalinen eläin. Sika pitää ruokapaikan, lepopaikan ja nukkumispaikkansa selkeästi erillään toisistaan. Ulkoaitauksessa ollessaan sika tonkii ja tutkii ympäristöään ja nauttii mutakylvyistä. Sian herkin kohta on sen kärsä.

Sika kotieläimenä

Kotieläimenä sikaa on pidetty tuhansia vuosia. Villisiasta polveutuneesta siasta on jalostettu noin 200 erilaista sikarotua. Suomessa suosituimmat rodut ovat yorkshire- ja maatiaisrodut. Aikaisemmin maatiloilla oli aina vähintään kaksi sikaa. Siat lisääntyivät aina keväällä. Syntyneitä porsaita kasvatettiin, kunnes syksyllä ne teurastettiin. Liha syötiin joulukinkkuna tai säilöttiin palvaamalla. Nykyisin maatilat erikoistuvat myös sikojen kasvatuksessa. Voidaan keskittyä porsaiden tuottamiseen emakkosikalassa, liha- tai kasvatussikalassa porsaat kasvatetaan lihantuotantoa varten, yhdistelmäsikalassa tuotetaan ja kasvatetaan porsaita teuraskokoon asti, ja jalostus- ja siitossikaloissa tuotetaan eläimiä muille sikaloille.

Sian ravinto

Maatiloilla aikaisemmin sioille syötettiin ihmisten ruuista jäljelle jääneitä tähteitä. Sika syö kaikkea mitä sille annetaan, mutta sen pääasiallinen ravinnonlähde on vilja. Sika saa viljasta kaiken tarvitsemansa energian sekä osan valkuaisesta. Sioille syötetään yleensä ohraa. Sioille syötetään monesti myös erilaisia elintarviketeollisuudessa prosessitoiminnasta yli jäänyttä ravintoa. Yleisin sioille syötettävä sivutuote on hera, jota syntyy juuston ja voin valmistuksen yhteydessä. Sika tarvitsee ravintoaineita elintoimintojensa ylläpitämiseen ja kasvamiseen. Emakko tarvitsee tiineysaikana lisäravintoa, jotta sikiöt kasvavat ja niiden synnyttyä poikasten imettämiseen.

Porsiminen

Sika saa ensimmäiset porsaansa noin 10 kuukauden ikäisenä. Sen paino on silloin jo noin 200 kiloa. Kun sika poikii ensimmäistä kertaa, sitä kutsutaan ensikoksi. Myöhemmin lisää poikivaa sikaa kutsutaan emakoksi. Emakko saa ensimmäiset porsaansa yleensä vajaan vuoden ikäisenä. Pikkuporsaat, jotka syntyvät samalla kertaa muodostavat pahnueen. Pahnueessa on yleensä noin 10-14 pientä porsasta. Emakko imettää porsaita. Vastasyntyneet porsaat painavat vähemmän kuin voipaketti, alle puoli kiloa. Pikkuporsaat osaavat kävellä kyljellään makaavan emakon nisälle imemään maitoa pian syntymänsä jälkeen. Porsaille aletaan antamaan vähitellen maidon lisäksi viljarouhetta. Noin viiden viikon jälkeen porsaat vierotetaan ja ne siirretään erilleen emakosta. Pikkuporsaat tarvitsevat lämpöä, ja niiden karsinaan laitetaan lämpölamppu, jonka alle porsaat voivat hakeutua lämmittelemään.

Sianjalostus

Maatiais- ja Yorkshire-rotuja voidaan myös risteyttää muiden sikarotujen kanssa. Suomessa on jonkin verran myös hampshire-rotuja risteytyksessä. Suurin osa lihajalostuksessa käytetyistä sioista on risteytyksiä. Sianjalostuksessa puhdasrotuisia eläimiä arvostellaan ja valitaan niistä parhaimmat jalostuskäyttöön. Jalostusarvostelussa sialle lasketaan pisteet erilaisten tarkkailu-, testaus- ja koejärjestelmien avulla. Jalostuksessa sian tärkeimpiä ominaisuuksia ovat hedelmällisyys, suuri pahnuekoko, nuori porsimisikä, tiheä porsimisväli, kasvunopeus, terveys ja lihan hyvä laatu. Sianjalostuksessa seurataan jatkuvasti ajan vaatimuksia. Lihan laatua kehitetään vastaamaan kuluttajien vaatimuksia. Aktiivinen jalostustyö näkyy myös siinä, että Suomessa on yksi maailman terveemmistä sikakannoista.

Minipossu

Minipossulla on vahva tahto, joten omistajan täytyy kohdella sitä johdonmukaisesti. Omistajan täytyy myös hyväksyä se, ettei sika ole samalla tavalla miellyttämishaluinen kuin koira. Minipossua ei saa ulkoiluttaa vapaana, vaan sitä joko ulkoilutetaan valjaissa tai sille rakennetaan aitaus. Myöskään minipossu ei viihdy yksinään. Parasta seuraa sille olisi toinen lajitoveri. Possu on ainutlaatuinen lemmikkieläin sen vaatimusten takia. Possu ei myöskään välttämättä tule toimeen perheen muiden lemmikkien tai lasten kanssa. Possua ei voi jättää valvomatta muiden kuin lajitovereidensa seuraan. Possu stressaantuu helposti, ja se voi käyttäytyä äkkipikaisesti. Possu voi säikähtää mitä ihmeellisimpiä asioita, koska sillä on huono näkökyky. Pelokas possu puolustautuu, joten se voi käyttäytyä aggressiivisesti ja jopa hyökätä kimppuun.

Minipossun hoito

Minipossulla pitää olla kotona oma paikka tai pesä, jossa se saa olla rauhassa aina halutessaan. Possu tarvitsee selkeät rutiinit, eikä sen elämän tasapainoa ja säännöllisyyttä saa horjuttaa. Ruoka-ajoista ja säännöistä on pidettävä aina kiinni eikä niitä voi muutella. Possu yrittää edetä laumassa jatkuvasti, joten sen kanssa eläminen on kuin loputon uhmaikä. Minipossu on hyvin älykäs ja se myös haluaa osallistua muun perheen toimintaan. Aktiivinen possu oppii helposti monenlaisia temppuja, niin hyvässä kuin pahassa. Possun omistajalta vaaditaan ajan ja kärsivällisyyden lisäksi runsaasti huumorintajua. Possu on ainutlaatuinen lemmikki, joka kiintyy hoitajaansa.

Jätä kommentti